Onko kukaan koskaan miettinyt, kuinka ne ensimmäiset Somalit keksaisivat 1990 Moskovasta juuri Suomeen tulla? Miksei Itävaltaan, miksi ei Saksaan, makiamman leivän ääreen, korkeampaan elintasoon ja sopivampaan säähän, Euroopan sydämeen?
Virallisen tarinanhan mukaan somalit tulivat Moskovan "kautta" Somaliassa syntyneitä heimosotia pakoon. Todellisuudessa Suomeen tulleet somalit olivat kommunistidiktaattori Siad Barren eliittikoplan lapsia, jotka olivat Moskovassa opiskelemassa solisalirattia, kommunismia ja maailmanvalloitusta. Kun Siad Barren lopullinen häviö oli jo ilmeinen 1989 lopussa, ryhtyi Neuvostoliitto ynsimään Barrejugendia Moskovasta Mokadishun kirkolle. Huonosti käyttäytyviä ja rankasti juhlivia eliittikakaroita kun ei katsottu hyvällä, ja heidän takuumiehensä oli saamassa turpaan vastustajilta ja siten hyödyttömäksi ja kalliiksi käyneenä sai kenkää myös Neuvostoliitolta. Ei saanut NL Afrikan sarvea Siad Barrelta, vetäköön sitten kultamunansa ulos ja pois Moskovaa rikastuttamasta. Jotenkin vain demokraattinen ja vapaa rauhanyhteisö osasi löytää suoraviivaisemmat ratkaisut ongelmiinsa kuin vierasnöyrä ja syytinkimaaninen Finljandija osaakaan.
Moskovan yliopistossa oli yhtä äkkiä joukko ei-toivottuja vierasmaalaisia, joista ei ollut maailmanvalloitusta tekemään, mutta joiden ei nyt enää ollutkaan hyvä palata Somaliaan Siad Barren lempilapsina. Jotain siis oli tehtävä, jokin ratkaisu oli löydettävä. Johonkin oli somaliporukan lähdettävä, koska eiliset toverit jo rupesivat kiinnittämään rotanhäntäpajunettia vintovkan piippuun chernozhopyin maasta häätämiseksi.
Onneksi vallan likeltä löytyi taho, joka ihan busineksenään tekee rahaa hoitamalla pakolaisasioita, ja joka kansainvälisenä ja tunnettuna järjestönä hurskaasti on kaikkien ahneusepäilyjen yläpuolella. Niinkuettä ihan sillai vaan hyväntekeväisyyttä, sano. Somaleista oli paikka tehdä rahaa, ja sehän tehtiin. Järjestön Suomen osaston ruotsinkielisen siiven muutamat edustajat kävivät kädestä pitäen neuvomassa Somaleille, että naapurissa odottaa ilmainen syytinki loppuiäksi. Sielläpä venttaa monen sortin ymmärrys ja paapominen, jonka tykötällää ja eteentaritsee sama finski jonka posasta laskutkin pesee.
Ja hullujahan olisivat Abdi ja Mohammed olleet, jos olisivat palanneet Somaliaan, jossa Siad Barren kultamunille makseltiin kalavelkoja Kalashnikovilla. Siellä pahimmoilleen olisi luotien laulu vain soinut, ja hyvässäkin tapauksessa joutunut duuniin, johon ei Sosialistisomali sotkeennu, Mikä On Todistettu jo lähes tiun verran vuosia aikana ihan joka päivä. Siispä oitis Finlandiaan, jonne nämä pakolaiset henkensä kaupalla saapuivat Moskovan pikajunalla ja vuorokoneella muotivaatteineen ja aitoine merkkilaukkuineen. Ja loppu sitten onkin pelkkää inhorealismia.
Saamarin hyväksi ratkaisuksi osoittautuikin tämä keikka, kaikki saivat jotain. Järjestö sai tuloautomaatin ja monta uutta virkaa, tointa, konsultointia ja laskutusperustetta. Somalit saivat ilmaisen ja koskaan päättymättömän syytingin hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen saakka ja tarpeen mukaan tietysti siitä vielä kauemmaksikin. Eikä osatta jäänyt Sven Tuuvakaan, eihännyt tokkiisa. Sven sai omana osanaan näistä kemuista laskut maksettavakseen ynnä tietysti entistä taaemmaksi jäävän paikan asuntojonossa. Muille siis tarpeidensa mukaan, Svenille tyhmyytensä mukaan.
Mutta onko tämä tarina totta, vai vain pelkkää rasistista loanheittoa Kaisaniemen puiston puskan suojasta? Sain tässä kuvaamani skenaarion kuulla asian valmistelua sivusta - sieltä suomenkieliseltä puolelta - seuranneelta henkilöltä, johon täysin luotin. Tämä lähteeni kertoi, että hänen käsityksensä mukaan tämä oli Järjestön jäsenten sooloilua, ei välttämättä järjestön tahdon mukainen, ainakaan virallisesti, ja muutenkin Suurensuuri Hys-Hysjuttu järjestössä. Olen muissa yhteyksissä todennut järjestön ahneen ja piittaamattoman opportunistisuuden, joten ainakin minulle tämä tarina on täyttä totta niin kauan kunnes joku sen kohtuullisin sitovin näytöin vääräksi todistaa. Ja jos ken tähän halullinen ynnä kelvollinen on, silvuplee ja vassakuu vaan, estradi on vapaa.
toinen@gmail.com
